Lumikristallin blogi

Pidä nenästäsi kiinni

Keskiviikko 2.10.2024 - Katja


Pieni tarina "olipa kerran" - tyyliin. Erään ison sairaalan päivystyksessä oli eräänä tiistaina jonotusnumerolla odottamassa eräs henkilö, jolla vuoti nenästä, molemmista sieraimista verta, totaalisen paljon verta. Tälle nenäpotilaalle oli käynyt aiemmin, n. 3 v aikaisemmin sama juttu, silloin vuodon aiheutti maskin käyttö, sillä tämä henkilö oli pitänyt sitä päivittäin kymmenisen tuntia. Kun oli pakko. Nenä ei kestänyt.

Vuoto oli alkanut yhtäkkisesti ruokaa laittaessa, "hyppytunneilla" töistä, ja aiempi kokemus muistutti, että kun verta tulee solkenaan, niin jotain pitää tehdä. Talouspaperit täyttyivät verestä, hätäsoitto läheiselle, sitten hätäkeskussoitto. Hätäkeskuksesta sanottiin henkilölle, pyyntöön, että jos saisi ambulanssin paikalle, että "ensin niistät nenän tyhjäksi (miten niistät tyhjäksi, kun kyseessä ei ole mikään nuha vaan solkenaan juokseva veri), istut etukenossa ettet niele verta (jo niellyt ja paljon), ja laitat niskaan kylmäkallen (mistä pistät kun sellaista ei ole)." Taksi ei ota kyytiin, mutta onneksi läheinen otti. ❤️

Vähän sai odotusaulassa tämä henkilö odottaa, kunnes pääsi hoitajalle, joka ohjasi odotushalliin. Siellä olikin sitten n. 20 ihmistä odottamassa ennen tätä henkilöä. Henkilö odotti ja odotti, verta tuli ja tuli. Eräs hallin toisista odottajista nappasi ohi kulkenutta hoitajaa hihasta ja sanoi, että eikö tämä henkilö pääsisi jo hoitoon. Hoitaja vastasi, että "kukin vuorollaan". Toinen odottaja omissa tuskissaan toi roskiksen ja lisäpaperia nenäpotilaalle, mutta nenäpotilas ei uskaltanut vaihtaa niitä papereita, sillä veri tihkusi siihen malliin ja nielukin täyttyi ja piti nielaista ja siitä huono olo. Siinä vaiheessa tuli se "kukin vuorollaan" hoitaja hakemaan nenäpotilaan hoitohuoneeseen.

Miettivät siinä sitten, että mitä pitäisi tehdä nenäpotilaalle, ei se varmaan niin paha ole se vuoto... pyysivät irroittamaan nenänpuristamisesta ja irroittamaan paperitolloista. Vikatikki. Konsultoivat pikavauhtia akuutin AINOAA lääkäriä, joka sanoi, että adrenaliinia nenään. Pumpulitukot adrenaliinilla molempiin sieraimiin, veri ei lakannut tulemasta... mutta hiljeni ja nenäpotilas passitettiin takaisin odotushalliin odottamaan lääkäriä. Arvio muutama tunti. Jos tulisi vuotoa, niin ovelle koputtamaan. Nenäpotilas istui odotushallissa n. puoli tuntia ja sitten alkoi veri valua nieluun ja tupotkin alkoivat tiputtamaan. Nenäpotilaalla tuli surku niitä muita odotushallissa istuneita, joiden ilmeet olivat kuin pahinta kauhuleffaa katsoessa. Nenäpotilas päätti muita säästääkseen käydä koputtamassa sitä ovea ja lääkärin ovi aukesikin tämän johdosta viidessä minuutissa.

Verta tuli, mutta se adrenaali oli hillinnyt nenäpotilaan verenvuotoa niin, että se oli "vähäistä". Aiemmalla kerralla nenäpotilaan nenän vuotava verisuoni oli jäädytetty, nyt ei näkynyt missään mitään jälkeä, tai näkyi, mutta lääkäri ei ollut ihan varma, että oliko se se vaiko ei, joten ei mennä jäädyttämään mitään... nenäpotilaalle sanottiin, että nyt sitten hyvin, hyvin rauhallisesti. Ei saa aivastaa, ei yskiä, ei edes päästää paukkua. Nenäpotilas tulee sitten uudestaan, jos vuoto taas alkaa ja se kuulemma voi alkaakin, jos nenäpotilas rasittaa itseään. Nenäpotilas kävi apteekista hakemassa spongostaania ja A-tippoja ja mietti, että nyt nousi taas muistiin, että miksi hän välttelee viimeiseen asti sitä, että ei tarvitsisi suomalaista terveyden-/sairaanhoitoa kuormittaa turhaan. Nenäpotilas kun siihen ikään asti on ollut yhdessä polvileikkauksessa ja kahdessa nenävuototapauksessa sairaalahoidossa.

Nenäpotilas toivottaa kaikille, että terveyttä piisaisi ja jos hoitoa tarvitsee, niin saisi hyvää hoitoa. Ja nenäpotilas nostaa myös hattua niille, jotka tässä ajassa tekevät hoitotyötä, sillä se ei kyllä ole helppoa sekään.


Kommentit

25.10.2024 22.15  Merja Ruoko

Ihana tarina! Hienosti kirjoitettu!

Kun sitä kuitenkin jossain vaiheessa tulee kuitenkin käytyä lääkärin vastaanotolla, voi sitten vertailla tämän kirjoittajan kokemuksia omiinsa. Ihminen ei ole mitenkään parhaimmillaan siinä vaiheessa, kun on mentävä vastaanotolle, vaan jäisi mielummin vain kotiin peiton aĺle. Siinä tilanteessa tämä tarina voi toimia rohkaisuna ja vertaistukena, kun taas huomaa, että kanssakulkijat saapuvat sairaalaan yhtä vastentahtoisesti kuin itsekin sinne lähtee.
Tuhannet kiitokset sinulle Katja tämän kokemuksen jakamisesta!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini