Ehkä näin pääsiäiseen liittyen... tämä on energeettisesti voimakasta aikaa. Luin joskus erään eläinlääkärin tarinan, jossa hän kertoi, että pahinta mitä on tehdä, on poistua paikalta ennen kuin tehdään se viimeinen palvelus rakkaalle lemmikille. Minä olen tehnyt niin kaksi kertaa. Olin niin loppu omassa elämässäni. En ehkä ikinä anna sitä itselleni anteeksi. Sekin on huono juttu.Kävin hyvästelemässä heidät kun he olivat jo lähteneet .

Nyt 4 vuoden aikana olen saattanut 3 kissaa sateenkaarisillalle. Jokaisessa niistä olen ollut "vahva", kehunut vuoron perään Väpän, Niitin ja nyt viimeksi Lärvin... miten kiitollinen olen niistä vuosista. Kaikki elivät 16-17 vuotiaiksi. Se on tosi pitkä aika yhdessä. Lärvin kohdalla eläinlääkäri sanoi, että poistuisitko paikalla, tämä ei tule olemaan kaunista, sillä joudun pistämään lopetuspiikin suoraan sydämeen. Lärvi sai sydänkohtauksen. Ja nyt herkimmille, en normaalisti kiroa, mutta silloin sanoin "EN HELKUTISSA (se oli kyllä se pahempi sana)JÄTÄ NYT LÄRVIÄ YKSIN, kaikkien näiden 16 v jälkeen!" Ja Lärvi lähti kauniisti. Pidin tassusta kiinni loppuun asti. ❤️Kaikkien näiden 3 kisujen kanssa olen kehunut loppuun asti ja kun eläinlääkäri on todennut, että nyt he ovat lähteneet, niin vasta silloin padot ovat auenneet. 🥺 vielä Oskun saatan jossain vaiheessa sateenkaarisillalle, en kestä enempää näitä menetyksiä. Meidän lemmikit antavat sellaista pyyteetöntä rakkautta, jota kukaan ihminen ei pysty antamaan. ❤️ nyt seikkaillaan Oskun kanssa ja Lärvi sekä Niitti ovat henkisenä tukena Oskulle. Väpää Osku ei ole koskaan tavannut. ❤️