Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Lumikristallin blogi

Elämän taustapeili

Perjantai 24.6.2016 klo 5:34 - Katja

Taustapeilit elämässä ja autossa ovat tärkeitä kapistuksia. Sain konkreettisen muistutuksen asiasta kun auton taustapeili tipahti pari päivää sitten. Mikä lienee katsastusmiehen jekku kun ei mitään vikaa autosta löytänyt. Ei sitä ihan heti edes huomaa, että jotain puuttuu. Sitä istahtaa tyytyväisenä ratin taakse ja asettelee tavaransa apumiehen paikalle. Viheltelee tyytyväisenä kun aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Vettäkin kun on satanut aika hyvin, mutta se tarkoittaa aina kunnon pesua luonnolle ja Hyrrikselle. Hyrris on autoni nimi, sillä ystävällä pitää olla nimi. Vanhallakin autollani oli nimi. Söpiksen kanssa koettiin monet seikkailut ja monta monttua. Nyt Söpis on päässyt Turun katuja seilaamaan eläkepäiviksi.

Hyrris on kuin elämä itse. Sitä on vain pakko mennä sinne ratin taakse istumaan jos haluaa paikasta a paikkaan b. Ohjata autoa itse. Asetella sillä hetkellä tärkeät tavarat apumiehen penkille ja toivoa ettei hirveän monta pomppua tule matkan varrella vastaan. Tai jos tulee, niin sitten vain kerää tavarat auton lattialta taas kasaan matkan jälkeen. Kesken ajoa sitä ei kannata tehdä.

Siellä lattialla se taustapeili siis tuijotti minua pari päivää sitten ja minä tuijotin takaisin. Oli aikamoinen kiire ja ajattelin, että juuri nyt siis piti tipahtaa. "Piti", kuului lattialta. Ei pysynyt kojelaudan päällä eivätkä kädet riittäneet peiliä pitelemään. Vähän oli haasteellista ajella, mutta onneksi matka oli lyhyt. Totesin sen matkan jälkeen, että ihan hyvä kun taustapeili on keksitty. Eteenpäinhän sitä mennään, mutta pitää tietää myös mitä takana tapahtuu. Sivupeilit ja taustapeili tekevät hyvää yhteistyötä. Niistä näkee minkä ohi on juuri ajanut ja tuleeko takapuskuriin notkumaan joku hurjastelija. Yleensä tosin ne hurjastelijat eivät notku takana vaan porhaltavat ohi seuraaviin punaisiin valoihin.

Päätin nukkua yön yli ja pohtia mahdollisia vaihtoehtoja kiinnittää taustapeili uudelleen. Vähän samalla tavalla mietin elämääni. Alkuvuoden YT:t, irtisanominen, uusi työpaikka, uusi mahdollisuus, Lumikristalli, Turku, Helsinki, opiskelu, väliaikainen vaiko pysyvä muutto remontin tieltä... aika monta liikkuvaa osaa. Olisi sittenkin pitänyt opiskella automekaanikoksi. Sen lisäksi, että olisi pitänyt lukea myös tietokoneneroksi. Olisi pitänyt niin paljon, mutta nyt on nyt.

Eilen aamulla käärin hihat ja suuntasin autolle ilmastointiteipin ja saksien kanssa. Ongelmat on tehty voitettavaksi. Ilmastointiteippiä saa nykyisin myös mustana. Koko rulla siinä meni ja taustapeili pysyi tasan viisi minuuttia lasissa kiinni. Googletin ongelman ja totesin, että tuulilasi on haastava materiaali, niin kuin tuleva elämä joskus on. Koskaan et tiedä mikä ötökkä lasiin paukahtaa taikka mitä mielenkiintoista tuulilasin kautta näkee ajellessa. Tulevasta ei aina tiedä. Siksi onkin välillä turvallista kurkata taustapeilistä ja sivupeileistä menneitä maisemia. Tuleeko siellä muitakin ettei yksin tarvitse körötellä tai ajoiko mahdollisesti sen oikean tienviitan ohi.

Tänään joudun tositoimiin taustapeilin kanssa. Siellä se peili taas odottaa auton lattialla. Ensin pitää saada kiinnitysjuttu esille teippikasan alta. Yhtään teippiä ei ole lasissa. Tulevaisuus on siis kirkas. Tiedä sitten miten pitkään niitä teippejä puran ja mitä kerrosten alta löytyy. Jumittaako teippi kenties jostain kohtaa? Onneksi nyt ei ole kiire mihinkään. Voi ihan rauhassa purkaa teippi teipiltä ja kiittää jokaista palasta siitä, että auttoivat minua sen viisi minuuttia pitämään taustapeilin paikallaan. Sitten vedän  jatkojohdon lämpötolpasta ja viritän kuumaliimapistoolin. Pitää luottaa siihen, että löydän sen oikean ratkaisun ja saan elämäni taustapeilin kuntoon. Sen jälkeen voin huoletta taas körötellä eteenpäin.

Hyvää juhannusta sinulle.

13100803_586702308181899_5276628780517811072_n.jpg

5 kommenttia .