Lumikristallin blogi

Hyppy tuntemattomaan

Lauantai 31.12.2016 - Katja

Jos joku olisi puoli vuotta sitten sanonut, että tulevana jouluna asun taas Turussa ja koko elämä jälleen uusiksi laitettuna, niin olisin nauranut kippurassa näille sanoille. Tämä vuosi on ollut suurten mullistusten vuosi, niin maailmalla kuin henkilökohtaisessa elämässänikin. Itselle todellinen loppuunsaattamisen ja puhdistamisen vuosi.

Alkuvuoden yt:t ja irtisanominen päivätöissä herättivät jonkin unohdetun kipinän sisälläni. Muutoksen kipinän. Kesäkuun lopun ilmoitus, että asuintaloni oli todettu myrkkytaloksi ja tyhjennettäisiin, sai kipinän muuntumaan liekiksi. Pieni sitkeä ääni sisälläni kuiskaili, että "Olisiko nyt aika palata Turkuun?". Yritin moukaroida äänen hiljaiseksi, mutta sielun ääni on sitkeä. Olihan minulle järjestynyt uusi työpaikka emoyhtiössä ja vara-asuntokin korjausten ajaksi. Minunhan pitäisi olla kiitollinen. Monelle on jaettu paljon huonommat roolit tässä elämän teatterinäytöksessä.

Heinäkuuta en tule varmaan ikinä unohtamaan. Kuukaudessa tapahtui ja tein asioita kymmenen vuoden edestä. Olokin oli kyllä aika hurja. Tein stressitestin, jossa lasketaan elämäntapahtumien aiheuttamia stressipisteitä. Lopetin laskemisen kun saavutin pisteitä  Aku Ankan auton rekisterinumeron verran. Se on 313 jos et muista taikka jaksa googlettaa.

Heinäkuun lopulla totesin istuvani täyteen ahdetussa pakettiautossa äidin ja siskon kanssa. Viimeinen muuttokuorma Turkua kohti oli lähtemässä. Mietin, että tätä paikkaa en jää niinkään kaipaamaan, mutta ihmisiä tulee ikävä. Ihmiset eivät kuitenkaan katoa vaan rakkaat ihmiset jäävät kyllä elämään. Sen olen tänäänkin saanut ihanasti kokea, että ystävyys kestää muutostenkin yli. Ystävyys vain vahvistuu.

Ensimmäiset pari kuukautta Turussa olivat rankkoja. Tulevaisuus oli sekä ihanasti, että kamalasti avoin. Se oli se minun testini, että luotanko ihan oikeasti. Helppo on sanoa, että luotan jos joutuisin jättämään kaiken, mutta entä kun aamulla heräät ja toteat, että hmmm, miten tästä eteenpäin? Paluuta vanhaan ei ollut eikä haluakaan.

Pari ensimmäistä viikkoa Turussa tuntuivat siltä, kuin olisi heitetty Saturnukselta Marsiin. Kaupassa saatoin hihkaista toiselle turkua murittavalle asiakkaalle, että "Hei, oletko sinäkin Turusta!?" ja pitkän tuijotuksen jälkeen mutisin, että "Taidat olla...". Ei tarvinnut etsiä paniikinomaisesti parkkipaikkoja ja ilmaisia parkkipaikkojakin löytyy Turusta. Kello neljän ruuhka pahimmilla Turun valtakaduilla tuntui sunnuntaiajelulta Kehä III:lla. Hanavesi tosin maistui aluksi oudolle. Kansalaisopistossakaan ei ollut mitään tarjontaa pääkaupunkiseudun opistoihin verrattuna. Kaikkeen onneksi tottuu ja onneksi Vantaan reissuilla voi hyvin täyttää vesipullon ja kansalaisopistoihinkin voi mennä opiskelemaan jos haluaa.

Tänään olen onnellinen. Kaikki asiat ovat järjestyneet elämässä ja tulevat järjestymään.  En ole joutunut hakkaamaan päätäni seinään yrittäessäni vaan asiat ovat soljuneet. Silloin kun toimii oman elämänsuunnitelmansa mukaan, niin asiat järjestyvät. Silloin kun joutuu hakkaamaan päätään seinään, niin pitäisi istahtaa alas ja miettiä, että onko tämä minulle hyväksi tai mitä minulle yritetään kertoa? Jos jokin asia ei ole hyväksi, niin suunnan ja polun voi aina valita uudelleen. Luota ja usko elämään ja siihen, että se kantaa pahimpienkin asioiden ja tapahtumien yli. Haasteita tulee, mutta silloin pitää vain mennä tulta päin. Tuleva vuosi on uusien alkujen ja runsauden vuosi. Olkoon vuosi 2017 sinulle kaikkien unelmiesi täyttymisen vuosi tai ainakin niiden alku.

240_F_128865112_5bsaCmRbcG01gox2vbdupLZSsCY2UmyP.jpg

6 kommenttia .