Pienoinen väsymys painaa nyt toisen työpäivän jälkeen. Lomavaihde alkaa kuitenkin jo vähitellen kiihtymään työvaihteelle. Hiirikäteni tosin tarvitsee vielä hetken tottuakseen arkeen. Mietin juuri mennyttä lomaa ja mitä siitä jäi eniten mieleen. Lepo teki hyvää ja se on loman tarkoituskin. Sain myös tehtyä paljon pieniä rästihommia, jotka olivat mieltä painaneet. Luin monen monta ihanaa ja avartavaa kirjaa. Säät suosivat lukemista oivallisesti. Opiskeltuakin tuli.  

Yhden viisaan asian opin ja se oli se, että "on mentävä asioiden yläpuolelle" kuten ystävättäreni aina ihanasti muistuttaa "kriisien" keskellä. Tai olenhan sitä jo monta kertaa yrittänyt tolkuttaa päähääni. Se on välillä vaikeaa ja unohtuu ainakin minulta. Tultava ja mentävä puolitiehen vastaan toista ihmistä ja toivottava, että se toinenkin ottaa ne omat askeleensa. Ymmärrettävä, että joskus vain voi olla tosi väsynyt ja silloin kaikki elämä tuntuu vaikealta. Ja jos kaksi väsynyttä ihmistä erehtyy vastakkain niin soppa saattaakin olla sitten valmis. Tulee sanottua ikäviä asioita eikä takaraivosta saa kaivettua sitä viisautta, että mene asioiden yläpuolelle. Ei osaa juuri sillä hetkellä muistaa sitä miten hyvä olisi miettiä, että onko tuolla nyt suurelta tuntuvalla asialla merkitystä vuoden taikka viiden päästä. Jos asialla ei ole enää silloin merkitystä, niin pitäisi mennä sinne asioiden yläpuolelle. Nähdä kaikessa ja kaikissa sen hyvän, vaikkakin vain pienen hyvän... valonpilkahduksen. Silloin voi taputtaa itseään olkapäälle. Taas kerran. Silloin myös alkaa tapahtumaan muita hyviä asioita. Hyvä tulee hyvän luokse moninkertaistuen.

Enkelitkin aina katselevat meitä ihmisiä nähden meissä vain hyvää, rakastaen, iloiten kanssamme ja lohduttaen tarvittaessa. Jos olisi ne enkelin siivet selässä niin olisi ehkä helpompi liihotella sinne asioiden yläpuolelle ja katsella asioita enkelin silmin. Haasteet ja "ahaa" -oivallukset vievät meitä tällä elämän matkalla eteenpäin. Elämän tulisi kuitenkin olla onnellista ja hyvää, mitä se itse kullekin tarkoittaakin se onnellinen ja hyvä elämä. Meidän ei ole tarkoitus kärsiä, murehtia, pelätä taikka tuntea surua. Usein me itse rajoitamme itseämme ja luomme itsellemme vähemmän onnellisen elämän.

Viisaan ystävättäreni sanoja lainaten:

"Taaksepäin katsoen voi vain ihmetellä, mitä kaikkea on elämässä tapahtunut. Odottavaisin mielin katso nyt eteenpäin, missä suuntaviivat näyttää selkeiltä. Haaveita voi toteuttaa, joskus voi olla vaikeaakin, mutta pitää uskoa itseensä ja uskaltaa hypätä uuteen eikä vatvoa menneitä liikaa. Pitää myös aina kuunnella sydäntään. Elämä on ihanaa ja joskus kamalaa, nautitaan joka hetkestä joka ikinen päivä".