Tänään mietin syntyjä syviä. Itse asiassa mietin jo eilen... noh oikeastaan jo viime viikonloppuna. Usein tällaisina hetkinä hyppään pyörän selkään näin kesällä ja poljen vimmatusti pitkin Vantaan pyöräteitä. Niin tänäänkin. Lähdin hiukset hulmuten ja tuuli korvissa humisten polkemaan. Olin pyytänyt jotain merkkiä enkeleiltä tähän hetkeen. Jonkun tönäisyn taikka viuhahduksen jossain. Viestiä siitä, että mihin minun pitäisi elämässäni polkea. Miten osaisin polkea sinne minne minun pitääkin polkea. Välillä pitäisi tietysti pumpata ilmaa pyöränkumeihin ja voidella laakerit, mutta sen jälkeen matka taas jatkuisi.

Siinä se sitten nököttikin se merkki. Keskellä pyörätietä. Silmäni pyöristyivät kun hoksasin, että sehän on valkoinen höyhen! Yksi kaikkein selkeimmistä merkeistä ja viesteistä, joita enkelit meille jättävät. Otin höyhenen hellästi käteeni ja laitoin sen taskuuni. Onnenkyyneleet silmissä poljin eteenpäin. Olin oikealla pyörätiellä.

Mietin samalla siinä polkiessani, että olihan minulle aiemminkin annettu näitä merkkejä. Viime syksynä olin valintojen äärellä. Olo oli vähän sama kuin sillä kissalla tv-mainoksessa, joka tutkaili miljoonia kissanruokapurkkeja... "valintoja, valintoja, valintoja..."  Opiskelu oli se yksi asia, jota syksyllä mietin. Myös se, että saisin tehtyä rauhan menneisyyteni kanssa. Painajaismaisia muistikuvia ei enää olisi menneisyydestä ja täyttyisin ilolla, onnellisuudella ja valolla.

Viime syksyn sateisina syyspäivinä sainkin monia viestejä. Muutamana aamuna kun lähdin aikaisin aamulla töihin, niin ulko-oven vieressä, aina samalle paikalle, oli jätetty minulle kauniita sydämiä viestimään, että oikealla polulla olet Katja. Parista sydämestä nappasin kuvankin.

Kun kohtaa maailman avoimin mielin ja silmin, kohottaen katseensa taivaalle, niin siellä saattaa nähdä itse Arkkienkeli Metatronin liihottelevan taivaalla tuoden omia viestejään. Näin kävi minulle eräänä päivänä.

Taikka kun miettii sitä, että mitkä olisivat ne Lumikristallin hoitojen henkiset värit jos joku kysyisi niitä. Silloin kannattaa kurkata auton lattialle ja todeta, että nehän ovat violetti ja vaaleanpunainen. Kuten sen sulan värit, joka auton lattialla odotti poimijaansa. 

Meille viestitään koko ajan. Pidetään silmät siis auki ihanassa Suomen kesässä.